Ikuinen kaipaus raastaa sydäntä, enemmän kuin koskaan. Pieni hymyn häive pakotettuna huulille läpi päivän. Jokainen, pieni iloinen ilme on väkisin vedetty. Silmissä kuitenkin tuska ja pelko, suru ja kaipaus. Ulkona yksin lähes kahdenkymmenen asteen pakkasella. Elämä ei parannu päivässä – siihen menee viikkoja, kuukausia, jopa vuosia joskus. Ystäviltä ei yhtään hymyn karetta, vain halveksivia ilmeitä …
Njaa, päivä oli aika.. erikoinen, tuntuu, et on luokas syntymäs kolmas maailman sota, kaikki on iha sekasi. Lisäks mä tajusin tänään, et mä oon muuttunut. Paljon. Suru valtaa mun sydämen, samoin kaipaus, katkeruus, rakkaus, viha.. Monet eri elementit, joista ei ole tietoa. Mä sain autettuu mulle tärkeetä ihmistä, mut samalla mä älysin, et mun osalta …