Ikuinen
Ikuinen kaipaus raastaa sydäntä, enemmän kuin koskaan. Pieni hymyn häive pakotettuna huulille läpi päivän. Jokainen, pieni iloinen ilme on väkisin vedetty. Silmissä kuitenkin tuska ja pelko, suru ja kaipaus. Ulkona yksin lähes kahdenkymmenen asteen pakkasella. Elämä ei parannu päivässä – siihen menee viikkoja, kuukausia, jopa vuosia joskus. Ystäviltä ei yhtään hymyn karetta, vain halveksivia ilmeitä tytölle, johon ennen luotettiin, jota ennen kuunneltiin, mutta joka nyt on kaikkien vihaama, vaikkei hän syytä itse tiedäkään.
Eli elämä ei ole yhtään parempi, hermot menee näihin ihmisiin, jotka eivät voi päin naamaa puhua, paskaa vaa kuiskuttelevat selän takana, yrittävät saada ainoaa ystävääni kääntymään vastaan.. Mutta yrittäkäämme elää tässä sulassa sovussa, esittäen jotain muuta, kuin mitä oikeasti on. Jos olisin sellainen kuin oikeasti olen, niin.. kaikki olisi päin persettä, mutta toisaalta kaikki olisi paremmin, sillä silloin en tuntisi ketään, kukaan ei edes katsoisi minua, edes halveksivasti. Olisin huomaamaton, pienenpieni rikkaruoho kauniiden, upeiden kukkien seassa.. Miten elämä voi olla näin hankalaa?
Mutta toisaalta, ilman onnea ei ole surua, vaikka onnea ei aina huomaakaan, se on niin pieni asia, pieni onni, kuten vain se, että joku tervehtii sinua aamulla. Mun äly ei siiti riitä tän kaiken käsittämiseen. Mulle on ihan sama, jos oon teidän mielest säälittävä pikku pentu, sitten oon, mä vaan haluun purkaa tunteita jollekin, luokas mut leimattas hulluks, enkä haluu niilt mitään säälii, tai ainakaa lisää halveksuntaa. Mä edelleen tiedän, että monilla on asiat huonommin kuin mulla, mut frendi kannusti kirjottaan blogii, jos en kerta haluu niille kertoo, tai no, frendi ja frendi.
Huoh, on likel, etten menetä mun rakkainta, ainoaa joka kuuntelee, koiraani. Se puree ihmisiä, jotka kiusaavat sitä, satuttavat sitä, tai tulevat ärsyttämään sitä kännissä, entä sitten? Sen vuoksi se lopetetaan, koska se puree, vaikka se on niiden oma vika, kai koira puolustaa itseään, kuten ihminenkin? Voi herranen aika, eivätkö he voi ymmärtää, että koira ei ole helppo, tai aina ihana, mutta jos sitä ei satuta, se ei tee mitään. Se rakastaa meitä, minä rakastan sitä, he rakastivat sitä. Mikä on mennyt väärin tässä elämässä? Ikuisesti pelkään sen puolesta..
❤ N
